Sinnikästä tuotantoa

Väikkäriä permakulttuurista, ruoantuotannosta ja energiasta


Jätä kommentti

Tiede ja permakulttuuri

Ohjausryhmäni kokoontui eilen ensimmäistä kertaa. Oli hienoa huomata, että kaikki olivat yhtä innoissaan väikkärini aiheesta. Vähän tutkittu aihe saa aikaan mielenkiintoisia keskusteluita ja ajatuksia siitä mihin suuntaan tutkimusta kannattaisi viedä. Yhdeksi kysymykseksi nousi holististen maanviljely- ja puutarhanhoitomuotojen rajaus.

Olen valinnut permakulttuurin esimerkiksi holistisemmasta biomassan tuotantomallista, jolla saatetaan kyetä vastaamaan energialaskun aiheuttamiin tuotanto-ongelmiin. Pohdimme eilen tulisiko tarkastelua laajentaa permakulttuurista myös muihin menetelmiin, pyrkien löytämään yhteisiä tekijöitä näiden välillä varsinkin, kun permakulttuuria ei olla tutkittu akateemisesti vielä laajasti.

Permakulttuuri ja tiede ovat vältelleet toisiaan pitkään kuin vesi öljyä. Monet permakultturistit kuten Bill Mollison katsovat, että modernia tiedettä ei tarvita todistamaan parempien menetelmien hyötyjä. Kokemuksellinen tieto riittää. Julkaistujen artikkelien puute taas tuntuu aiheuttavan akateemisissa piireissä pelkoa tieteellisen uskottavuuden heikkenemisestä. Tämä pelko johtaa pahimmillaan vallalla olevien ajatusten ja menetelmien vahvistamiseen uusien ajatusten kustannuksella. Onneksi nämä ääripäät ovat lähentymässä toisiaan ja permakulttuuria tutkitaan nyt niin akateemisesti, kuin kokemusperäisestikin parhaiden menetelmien edelleen kehittämiseksi. Taktiikoiden moninaisuus on tutkimuksessa rikkaus.

Toistaiseksi rajaan oman tarkasteluni nimenomaan permakulttuuriperiaatteiden käyttöön. Yritän tunnistaa niiden käyttöä käytännössä, ja pohtia pitääkö yleinen väittämä permakulttuurimenetelmien eduista öljyhuipun jälkeisessä maailmassa paikkaansa.

Tieteen ja kokemusperäisen tiedon suhde on yleensäkin erittäin mielenkiintoinen kysymys. Suomensin toiseen blogiini otteen David Abramin kirjasta Becoming Animal. Abram onnistuu kirjoittamaan kauniisti tieteen ja animismin kohtaamisesta.

Mainokset


Jätä kommentti

Suunnittelu tuottaa satoa

Tapasin tulevan proffani melko tarkkaan vuosi sitten. Kävin esittelemässä ensimmäisiä ideoitani siitä miksi olisi niin tärkeää tutkia permakulttuuria. Joululoma meni tutkimuksen taustatietoihin tutustuessa, eli energia- ja ilmastoartikkeleita kahlatessa.

Olen sittemmin tavannut useita asiaa tuntevia henkilöitä ja rakentanut pikku hiljaa tutkimussuunnitelmaa. Siinä ohessa minut hyväksyttiin Helsingin Yliopistoon Kasvintuotantotieteen laitokselle jatko-opiskelijaksi. Kesällä sain puserrettua tutkimussuunnitelman sellaiseen kuosiin, että kykenin osallistumaan syksyn apurahakierroksiin.

Viime viikolla sain satoa. Koulutusrahasto kustantaa ansiosidonnaiset ensimmäisen puolentoista vuoden ajaksi. Mahtavaa!

Tammikuussa pääsen vihdoin tosi toimiin ja alan asettelemaan alla olevia tutkimussuunnitelman avainsanoja oikeaan järjestykseen. Miltäköhän luennoilla istuskelu tuntuu seitsemän vuoden tauon jälkeen?

Wordle: Untitled