Sinnikästä tuotantoa

Väikkäriä permakulttuurista, ruoantuotannosta ja energiasta


Jätä kommentti

Permakulttuurin perusteet – suunnitteluperiaatteet – Mukaudu ja käytä muutosta luovasti hyväksi

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa neljästoista ja viimeinen osa kirjasta tekemästäni lyhennelmästä.

Systeemin sinnikkyys riippuu sen osasten mukautumiskyvystä, ja siitä kuinka hyvin se sietää ulkopuolisia häiriöitä.

Holmgren määrittelee sinnikkyyden systeemin perustoimintojen ja elementtien jatkuvuutena ympäristömuutoksista ja jopa lajirakenteen muutoksista huolimatta. Systeemi sietää ulkoisia suuria häiriöitä paremmin jos se on joustava. Tällöin sillä on mahdollisuuksia valita vaihtoehtoisia kehityssuuntia, jotka sopivat paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin. Holmgren näkee permakulttuurin tällaisena vaihtoehtoisena kehityssuuntana, keinona uudelleenorganisoida resursseja kapitalismin romahdettua.

Mukautumiskykyä ja sinnikkyyttä kykenee kasvattamaan luovan tuhon avulla jolloin systeemin elementit kykenevät käyttämään vapautuvia resursseja (valoa, ravinteita, vettä) luodakseen oloihin paremmin sopivia suhteita. Kypsän ruokametsän laikkuhakkuut voi nähdä tällaisena sinnikkyyttä parantavana keinona, joka mahdollistaa tuottavuuden kasvun ja uuden piensysteemin kehittymisen.

mukautuva_kierto

Mainokset


Jätä kommentti

Permakulttuurin perusteet – suunnitteluperiaatteet – Hyödynnä ja arvosta monimuotoisuutta

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa kahdestoista osa kirjasta tekemästäni lyhennelmästä.

Lajien, populaatioiden, ikien ja rakenteiden monimuotoisuus vakauttaa systeemiä. Maatalousekosysteemeissä monimuotisuus; estää tuholais- ja tautiriskejä, varsinkin jos viljellään paikallisoloihin sopeutuneita maatiaislajeja, auttaa monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden organisoitumista, yhdistää sekä korkea satoisen sukkessiokehityksen alun, että vakautta tuovan myöhempien sukkessiovaiheiden edut, mahdollistaa eri elementtien välisten vuorovaikutusten luoman tehokkuuden nousun ja niiden luomat uudet systeemiominaisuudet, monipuolistaa paikallistalouksien toimeentuloa, ja tarjoaa kauneutta materian lisäksi.

Lisäämällä monimuotoisuutta, kehitetään samalla sinnikkyyttä luomalla suuri määrän erilaisia kehitysmahdollisuuksia joista paikkaan ja oloihin sopivimmat itseorganisoituneesti syntyneet systeemit menestyvät. Sopimattomia elementtejä poistamalla voidaan tehdä tilaa paremmin pärjääville. Yhteiskunnassa voi soveltaa samaa periaatetta luomalla erilaisia paikallisiin oloihin soveltuvia kulttuureita, joista parhaat selviävät ja leviävät kuin siemenet energianiukkuuden oloissa.

permakulttuuri


Jätä kommentti

Permakulttuurin perusteet – suunnitteluperiaatteet – Älä pilko vaan yhdistele

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa kymmenes osa kirjasta tekemästäni lyhennelmästä.

Permakulttuurin ero tavanomaisiin tuotantomalleihin tulee ehkä parhaiten esiin kannustuksessa lisätä monimuotoisuutta ja vuorovaikutuksia niiden karsimisen ja kontrolloinnin sijaan. Permakulttuuri jäljittelee luonnon sukkessiota, jossa systeemit kehittyvät kohti monimuotoisempaa, monimutkaisempaa ja vuorovaikutteisempaa systeemiä, joka käyttää resurssit tehokkaasti hyväksi.

verkosto

Vuorovaikutuksia lisätään edelleen perustamalla elementtejä joilla on monia eri tehtäviä, ei vain myyntiin menevä sato, ja asettelemalla ne alueelle niin, että ne tukevat toisiaan myönteisillä tai kielteisillä vuorovaikutussuhteilla. Mutualististen ja symbioottisten ryhmien, kuten kasviryhmien suunnittelu on keskeisessä asemassa permakulttuurissa.

Samaa periaatetta voi soveltaa myös yhteisössä. Kuinka kotitaloudet ja tilat voisivat kehittää monimutkaisempia myönteisen vuorovaikutuksen verkostoja keskenään? Osuuskunnat ovat yksi perinteinen keino itseorganisoida suhteita. Omavaraisuuden ja sinnikkyyden lisäämiseksi kaikkia munia ei pitäisi jättää samaan pesään, vaan systeemin keskeisiä toimintoja tulisi tuottaa monin eri keinoin.