Sinnikästä tuotantoa

Väikkäriä permakulttuurista, ruoantuotannosta ja energiasta


Jätä kommentti

Permakulttuurin perusteet – suunnitteluperiaatteet – Nappaa ja varastoi energiaa

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa neljäs osa kirjasta tekemästäni lyhennelmästä. Tekstissä on suunnitteluperiaatteita avaavia ajatuksia myös muista kirjoista.

Energia tekee työtä ja muuttaa samalla muotoaan. Energiaa ei voi kierrättää systeemissä kuten vettä ja ravinteita vaan se virtaa aina sen läpi. Esimerkki energiavirrasta: aurinko, kasvi, eläin, ihminen, ajattelu/ojankaivuu, idea/oja. Joka vaiheessa osa energiasta kuluu ylläpitoon ja osa katoaa lämpönä. Tarkoituksena on hyödyntää energia tehokkaasti: ohjata se mahdollisimman monen systeemin osan läpi ja varastoida hyödyllisiin muotoihin myöhempää käyttöä varten, eli minimoida hukkaenergia. Energiaa voi varastoida ruokana, siemeninä, työkaluina, rakenteina, teknologiana ja tietona.

energiavirta_energiahierarkia

Nappaamalla ja varastoimalla energiaa keinoilla jotka ovat muunto- ja varastointitehokkaita voimme kehittää sinnikkyyttä nykyisen jatkuvan energiavirran häiriintymisen varalle. Jatkuva rahavirta voidaan nähdä energiavirtana. Millaisessa muodossa sinulla tulisi olla energiaa varastossa jos rahavirta katkeaisi? Millaisia varaenergian lähteitä sinulla on?

Permakulttuurissa energiaa varastoidaan maahan: vesielementteihin (kastelu, energiaa, juomavesi, ravinteet), elävään ruokamultaan (vesi, kivennäisravinteet, humus, hiili), puihin (ruoka, energia, rehu, kate, hiili, ravinteet, vesi) ja siemeniin (paikallislajikkeiden ja rotujen geeniperimä). Nämä varastomuodot tarvitsevat vain vähän ulkopuolista energiaa ylläpitoon, hajoavat hitaasti, ovat helppokäyttöisiä ilman asiantuntijuutta ja korkeaa teknologiaa, ja vaikeita monopolisoida tai varastaa. Myös tiedon tuottaminen ja oppiminen vaatii suuria määriä energiaa. Mitä tietoja tulisi tuottaa varastoon energianiukkaa tulevaisuutta varten?

Esimerkkejä tehokkaasta energian käytöstä:

  • Kasvata mitä tarvitset.
  • Hyödynnä uusiutuva energia tehokkaasti. Käytä aurinkoa viljelemällä tiiviisti, kerroksittain ja koko kasvukauden ajan. Hyödynnä kaikki sadot (ruoka, kate, komposti, varjo, suoja, energia, kauneus).
  • Käytä osa sadosta heti ja varastoi osa (ruoka, multa, puu, rakenteet, keskinäisen avun verkostot…)
  • Hoida maata älä kasveja. Tuota humusta.
  • Opettele asioita jotka auttavat elämään ilman rahaa. Epäile yleisiä ylhäältä annettuja totuuksia. Kokeile, hylkää, ota käyttöön… tee-se-itse
Mainokset


Jätä kommentti

Luentotehtävä: Vertaile luonnonmukaista ja tavanomaista tuotantoa ravinteiden kierrätyksen kannalta

Luentotehtävä: Mikä merkitys ravinteiden kierrätyksellä on maataloudessa? Mistä ravinteet tulevat ja mihin ne päätyvät? Vertaile luonnonmukaista ja tavanomaista tuotantoa ravinteiden kierrätyksen kannalta.

Maataloussysteemien ravinteidensaanti nojaa toisaalta kallioperän rapautumisesta syntyviin ravinteisiin, että ilmakehän typpeen (MAA200-kurssi, MAAT201-kurssi). Kallioperäperäiset ravinteet ovat jakautuneet alueellisesti eri lailla riippuen maaperän syntyhistoriasta. Suomessa Kaakkois-Suomen ravinteikkaat, lajittuneet savimaat ovat erityisen tärkeitä maataloudelle (MAA200).

Hyvin suunnitellulla viljely- ja ravinnekierrolla voidaan minimoida ulkoisten tuotantopanosten tarve: syväjuuriset kasvit nostavat ravinteita syvemmältä maasta kuohkeuttaen samalla viljelymaata, ja typensitojakasvit sitovat typpeä ilmakehästä. Myös hyväkuntoinen humus on tärkeää kasvien typensaannille. Mikäli maataloussysteemin ravinnekierto ei ole kunnossa, eli suljettu, joudutaan viljelyssä turvautumaan ulkoisiin ravinnepanoksiin, kuten energiaintensiiviseen keinotyppeen ja kaivannaisperäisiin rajallisiin ravinteisiin. Tällainen avoin systeemi on äärimmäisen tuhlaileva, sillä se vaatii suuria määriä ostettuja ravinteita ja energiaa tuottaakseen satoa ja runsaat määrät jätettä.

Maataloussysteemeitä tulisikin kehittää vastaamaan enemmän luonnon ekosysteemeitä, jotka tulevat toimeen ilman ulkoisia panoksia. Maataloussysteemit ovat pitkälti avoimen tai lähes suljetun systeemin kaltaisia. Typpeä menetetään vesistöjä kuormittavan huuhtoutumisen kautta. Suuria määriä typpeä katoaa systeemeistä myös lannan varastotappion ja lopputuotteiden, kuten ruoan, kautta. Fosforimenetykset johtuvat pääasiassa siitä, että pelloille ei palauteta rehun sitomaa fosforia lantana.

Tärkeimmän kasviravinteen eli typen kiertoa kyettäisiin tehostamaan välttämällä ravinnehuuhtoumia pellosta, tehostamalla rehukasviperäisten ravinteiden kiertoa yhdistämällä kasvin- ja eläintuotanto, ja käyttämällä lanta hyväksi kasvintuotannossa, sekä minimoimalla ihmisperäiset ravinnetappiot yhdyskuntalietteen hyväksikäytöllä viljelyssä. Fosfori- ja kaliumtappioita kyettäisiin vähentämään merkittävästi jo pelkän lannan käytön avulla.

Luomuviljelyssä on tehty parannuksia ravinnekierron korjaamiseksi verrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Luomussa on tavoitteena mahdollisimman tehokas luonnon omien kiertokulkujen mukailu. Ravinnehuuhtoumia minimoidaan esi- ja aluskasveilla sekä pitämällä maan rakenne ja humuspitoisuus hyvänä. Viljelykierrolla kyetään tehostamaan saatavilla olevien ravinteiden käyttöä. Typensitojat varastoivat typpeä juuristoonsa ja apilaa voidaan käyttää myös viherlannoitteena. Pyydyskasvit nappaavat maan syvemmistä osista lisää ravinteita ja vapauttavat ne joko viherlannoitteena tai kompostoituina viljelymulta kerrokseen. Kasvin- ja eläintuotannon yhdistäminen mahdollistaa luomussa tehokkaan lannan käytön.

Luomu- ja tavanomainen tuotanto menettävät kuitenkin yhä ravinteita lopputuotteittensa muodossa. Yhdyskuntalietteen ja elintarviketeollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen viljelyssä parantaisi molempien systeemien ravinnekiertoa.

Lähteet:
Maa200-kurssi. 2013. Maaperätieteen perusteet.
MAAT201-KURSSI, Kivelä. 2013. Luomuravinnekierto-esitys