Sinnikästä tuotantoa

Väikkäriä permakulttuurista, ruoantuotannosta ja energiasta


Jätä kommentti

Permakulttuurin perusteet – suunnitteluperiaatteet – Suunnittele muodoista yksityiskohtiin

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa yhdeksäs osa kirjasta tekemästäni lyhennelmästä.

Permakulttuurissa sovelletaan luonnon ja ihmisyhteiskunnista löytyviä yleisiä muotoja. Sukkessiokehityksen tapaan suunnittelu lähteekin liikkeelle muodoista ja systeemi kehittää niiden ympärille monimutkaisuutta ja yksityiskohtia.

haarautumismalli_muodot

haarautumismalli

Muotoja löytyy tilassa ja ajassa: (suuret hitaasti muuttuvat systeemit koostuvat pienemmistä nopeasti muuttuvista systeemeistä, ks. panarkia) energialla on tapana muodostaa ryppäitä tilassa ja ajassa, maannoksissa on kerrostumia, kasvustoissa on yleisiä rakenteita, lajit ovat sopeutuneet juuri tiettyihin paikallisoloihin. Muotojen lisäksi suunnittelussa huomioidaan solu-, sektori ja maanmuodot. Permakulttuuriin ei olla toistaiseksi kehitetty arkkitehtuurin tapaan yleistä muotokieltä (pattern language).

haarautumisjärjestys

Permakulttuurisuunnittelu käyttää kotitaloutta, useimmiten asuinrakennusta suunniteltavan systeemikokonaisuuden ytimenä. Solukoita matkien tarkoitus on luoda rakenteita, jotka koostuvat sinnikkäistä autonomisista osista, jotka kasvavat monistumalla laajentumisen sijaan. Vain sairas syöpäsolu laajenee. Mitä enemmän erilaisia permakulttuurisia tiloja, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku on tehnyt jotain oikein. Onnistumiset, sadot, ovat siemeniä jotka leviävät.

sektorianalyysi_permakulttuuri

Solukkomallia käyttämällä tila jaetaan maankäyttövyöhykkeiksi (zones), joista taloa lähimpänä olevia hyödynnetään intensiivisemmin ja suuremmalla työmäärällä kuin kaukaisempia, autonomisempia vyöhykkeitä. Tila jaetaan edelleen sektoreihin sille tulevien ulkoisten energiavirtojen perusteella. Maanmuotoja käytetään hyväksi materiaali- ja energiavirtojen optimoinnissa (”älä kanna vettä ylämäkeen”).

permakulttuuri_vyöhykkeet

Mainokset


Jätä kommentti

Permakulttuurin perusteet – suunnitteluperiaatteet – Tarkkaile ja vuorovaikuta

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa kolmas osa kirjasta tekemästäni lyhennelmästä. Tekstissä on suunnitteluperiaatteita avaavia ajatuksia myös muista kirjoista.

Kokonaiskuvien ja uusien mahdollisuuksien tunnistaminen yksityiskohdista on keskeinen taito permakulttuuriperiaatteiden toteuttamiseksi. Tämä vaatii kokemusta ja olemassa olevan tiedon tuntemista, mutta lisäksi myös vuorovaikutusta suunniteltavan kohteen kanssa, sekä uskallusta muuttaa uskomuksiaan keskinäisen vuorovaikutuksen perusteella.

Vakaina aikoina systeemin jatkuvuuden kannalta on eduksi, jos se vastustaa radikaalia muutosta. Vallalla oleva systeemi muokkaa toimintaansa niin, että se vastaa hieman muuttuneita oloja ilman, että sen rakenne muuttuu. Esimerkiksi lehtipuita syntyy ja ne valtaavat tilaa metsässä ilmaston muuttuessa. Yksittäisiä puita laajempi systeemi, metsä, kuitenkin säilyy. Samoin kapitalismin voi nähdä sisäistävän vihreitä viilauksia jatkuakseen. Vanha systeemirakenne saattaa kuitenkin muuttua vakavaksi esteeksi muuttuneisiin olosuhteisiin mukautumiselle, mikäli olosuhteiden muutos on nopeaa ja voimakasta. Muuttuvissa oloissa tulisi hylätä vanhat olettamukset ja ottaa riskejä, luoda uutta systeemirakennetta. Olemassa oleva, vanha systeemi vastustaa uusia, sen valta-asemaa haastavia ratkaisuja voimakkaasti.

Kartta ei ole maasto. Permakulttuurissa on vaarana toteuttaa abstrakteja ideoita dogmaattisesti aistillisessa todellisuudessa, sekä lukkiutua vallalla oleviin oletuksiin ja oppeihin. Kirjasta luettua tekniikkaa saatetaan soveltaa ympäri maapalloa ilman pohdintaa siitä soveltuuko tekniikka juuri kyseiseen paikkaan. Tarkkaile siis rauhassa systeemiä (kuten puutarhaa) jota haluat kehittää. Selvitä mistä se koostuu, mikä toimii ja mitä voi vielä parantaa. Kun tiedät mitä haluat, voit löytää tarvittavat keinot kirjallisuudesta, kokeilla niitä ja tarkkailla auttavatko ne ratkaisemaan ongelmat. Tarvittaessa voit jälleen hienosäätää menetelmiä paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tällaista suunnittelua kutsutaan adaptive management:ksi, mukautuvaksi suunnitteluksi.

 adaptive_management

Esimerkki: Kasvimaan suunnittelu alkaa tarkkailulla ja tavoitteiden asettamisella

  • Mitä halutaan kasvattaa? Syötävää (mitä syödään, kuinka paljon?), kauneutta, kohtaamispaikka, rauhoittumispaikka?
  • Minkälainen kasvimaa on nyt? Minkälaisista osista se koostuu? Mitä yksittäiset osat tarvitsevat tai tuottavat? Kuinka ne tukevat tai haittaavat toisiaan? Aurinkoiset ja varjoisat paikat, mikroilmasto (hallaa)?
  • Kuinka lisätä osien myönteisiä vuorovaikutuksia? Tulisiko osia asetella uuteen järjestykseen paikallisesti tai ajallisesti?
  • Mitä osia kasvimaalta puuttuu? Haittaavatko jotkin osat systeemin toimintaa? Mistä ravinteita, kasteluvettä, lämpöä?