Sinnikästä tuotantoa

Väikkäriä permakulttuurista, ruoantuotannosta ja energiasta


Jätä kommentti

Permakulttuurin perusteet – suunnitteluperiaatteet – Hyödynnä ja arvosta monimuotoisuutta

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa kahdestoista osa kirjasta tekemästäni lyhennelmästä.

Lajien, populaatioiden, ikien ja rakenteiden monimuotoisuus vakauttaa systeemiä. Maatalousekosysteemeissä monimuotisuus; estää tuholais- ja tautiriskejä, varsinkin jos viljellään paikallisoloihin sopeutuneita maatiaislajeja, auttaa monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden organisoitumista, yhdistää sekä korkea satoisen sukkessiokehityksen alun, että vakautta tuovan myöhempien sukkessiovaiheiden edut, mahdollistaa eri elementtien välisten vuorovaikutusten luoman tehokkuuden nousun ja niiden luomat uudet systeemiominaisuudet, monipuolistaa paikallistalouksien toimeentuloa, ja tarjoaa kauneutta materian lisäksi.

Lisäämällä monimuotoisuutta, kehitetään samalla sinnikkyyttä luomalla suuri määrän erilaisia kehitysmahdollisuuksia joista paikkaan ja oloihin sopivimmat itseorganisoituneesti syntyneet systeemit menestyvät. Sopimattomia elementtejä poistamalla voidaan tehdä tilaa paremmin pärjääville. Yhteiskunnassa voi soveltaa samaa periaatetta luomalla erilaisia paikallisiin oloihin soveltuvia kulttuureita, joista parhaat selviävät ja leviävät kuin siemenet energianiukkuuden oloissa.

permakulttuuri

Mainokset


1 kommentti

Permakulttuurin perusteet – Eettiset periaatteet

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa toinen osa kirjasta tekemästäni referenssistä. Tekstissä on eettisiä ohjeita avaavia ajatuksia myös muista kirjoista. Seuraavissa osissa selostan Holmgrenin versioita permakulttuurin eettisistä ja suunnitteluperiaatteista.

Kulttuuriset hitaasti muuttuvat ohjeet hyvästä ja pahasta ohjaavat käytöstämme. Tämä elämänkatsomus riippuu paikan ympäristöstä, tuotantotavoista ja talousmalleista. Esimerkiksi Suomessa elämänkatsomuksen, tai kansan uskon, on katsottu muuttuneen kulttuurin muutosten kanssa, ja erityisesti tuotantotapojen vaihtuessa metsästys-keräilystä (ihminen oli yhtä muiden kanssa, pyrkimys tasapainoon), maanviljelyyn (haltijoilta haettiin turvaa omaisuudelle ja sadolle, jota ulkopuoliset uhkasivat), ja edelleen palkkatyöhön (työnjaon synnyttämän rahatalouden mahdollistama individualismi ja kilpailu).

Resurssiniukkenevassa maailmassa ei tulisi enää luottaa nopean fossiilienergiapulssin aikana luotuihin moraalisiin ohjeisiin vaan etsiä tukea kulttuureista, jotka ovat osoittaneet sinnikkyyttä energia- ja resurssiniukoissa oloissa. Eettiset periaatteista löytyy yhteneväisyyksiä perinteisten kulttuurien eettisten ohjeiden ja elämänkatsomusten kanssa. Eettiset ohjeet muodostavat permakulttuuriperiaatteiden perustan joiden avulla itse suunnitteluperiaatteita tulee soveltaa.

Huoli Maasta:

Elävä maa nähdään dynaamisena systeeminä, jossa kaikki on osa suurempaa kokonaisuutta. Gaia-hypoteesin mukaan maan perustoimintojen häirintä johtaa systeemin vastareaktioon, jolla se pyrkii eroon häiriön aiheuttajasta (vrt. Äiti Maa, joka huolehtii ja rankaisee). Ilmakehä on osa maapalloa, joten emme elä maapallolla vaan elävässä maapallossa.

Video – Dr. Stephan Harding – Gaia Theory & Deep Ecology (koko soittolista)

Elävän ruokamullan luominen on tärkeä ja konkreettinen esimerkki maan huolehtimisesta.

Paikallisympäristöstä huolehtiminen. Maapallo on liian suuri ihmisen pelastettavaksi. Tarvitseeko se edes pelastamista? Ihmiselle sopiva vaikuttamisen mittakaava on koti, paikka ja alue esimerkiksi vedenjakaja-alue. Jäävätkö paikalliset luonnonvarat parempaan tilaan toimintani tuloksena kuin missä ne olivat minun tänne tullessani? Älä kysy mitä saan irti tästä paikasta, vaan mitä saan maalta jos teen sen kanssa yhteistyötä.

Kaikilla lajeilla on oma tärkeä osansa elävässä maassa ja siten itseisarvot. Muista lajeista ei voi olla vastuussa mutta omista toimistaan voi. Perustarpeiden tyydyttäminen omia kielteisiä vaikutuksia vähentämällä antaa tilaa myös muille lajeille täyttää perustarpeensa.

Huoli ihmisistä:

Ota vastuu omasta tilanteestasi ja näe mahdollisuuksia muuttaa sitä parempaan muiden syyttelyn sijaan. Tämä auttaa myös näkemään paremmin ulkopuoliset voimat ja tahot, jotka yrittävät estää ihmisiä parantamasta tilannettaan. Paranna omavaraisuuttasi ja huolehdi ensin omat tarpeesi ja hyvinvointisi, jotta voit auttaa muita. Tee yhteistyötä ja kehitä runsaita myönteisiä suhteita muihin parantaaksesi omavaraisuuttasi. Ellemme kykene tyydyttämään tarpeitamme kestävästi asuinalueellamme, meidän täytyy tuhota muiden asuinalueita tarpeittemme tyydyttämiseksi. Omavaraisuus irrottaa meidät muiden globaalista riistosta. Luo hyvinvointia ilman materiaa, ja poista siten maasta ja ihmisestä huolehtimisen raja-aita.

Kulutuksen rajoittaminen ja ylimääräisen jakaminen:

Vapaa-ajan, resurssien ja varallisuuden jakaminen oman vastuualueen ulkopuolelle ilman odotusta vastapalveluksesta luo yltäkylläisyyden tunnetta itselle. Kasvatamme samalla yhteenkuuluvuuden tunnetta maahan ja paikkaan ja vahvistamme ihmisten välisiä luottamussuhteita, jotka parantavat sopeutumiskykyämme luomalla keskinäisen avunannon kulttuuria ja lahjataloutta.

Kuuntele: Permaculture Podcast – Ethan perheineen ja ystävineen kehittävät permakulttuuritilallaan omavaraisuutta ja lahjataloutta.

Onnellisuutemme taso on hyvin vähän riippuvainen materiaalisesta yltäkylläisyydestä sillä totumme asioihin nopeasti. Kesän ensimmäinen mansikka tai uudet perunat maistuvat tämän takia makeammilta kuin elokuussa syödyt. Jakamalla ylimääräistä muille saamme kokea tätä makeutta ilman, että meidän täytyy ostaa koko ajan lisää uusia mielihyvän lähteitä. Mainonnan ja kulttuurin suosimien menestysten merkkien avulla pyritään luomaan keinotekoista niukkuutta, joka ohjaa ihmiset haluamaan tavaroita joita he eivät tarvitse. Läheisempi suhde ympäristöön viljelyn avulla auttaa näkemään luonnon syklisyyden ja jatkuvan uusiutumisen, joka tarjoaa satoa kierrosta toiseen ilman niukkuutta.

Ymmärtämällä mitä tarvitsemme pääsemme eroon tästä loputtomasta tyytymättömyydestä jota meille tarjotaan. Tarpeiden tunnistaminen ja niihin tyytyminen auttaa meitä myös säilyttämään riippumattomuutemme.


1 kommentti

Permakulttuurin perusteet – Määritelmä ja tavoitteet

Perkaan tutkimukseeni liittyen permakulttuurin perusteoksia. Keskeinen kirja, jota tutkin on David Holmgrenin Permaculture Principles & Pathways Beyond Sustainability. Ohessa ensimmäinen osa kirjasta tekemästäni referenssistä. Seuraavissa osissa selostan Holmgrenin versioita permakulttuurin eettisistä ja suunnitteluperiaatteista.

Historia

Holmgren ja Mollison julkaisivat konseptia esittelevän Permaculture One opuksen vuonna 1978. Tavoitteena oli suunnitella keino selvitä ympäristökriisistä, kulutuksen ja väestönkasvusta johtuvasta luonnonvarojen hupenemisesta ja öljyn kallistumisesta pyrkimällä tunnistamaan uusia mahdollisuuksia systeemiajattelua ja -suunnittelua apuna käyttäen. Permakulttuuri keskittyi aluksi maatalouteen, puutarhanhoitoon ja rakennustekniikkaan mutta on sittemmin laajentunut kattamaan koko elämän kirjon.

Määritelmä ja tavoitteet

Holmgren määrittelee permakulttuurin systeemiajatteluun ja suunnitteluun perustuvien yleisten toimintaperiaatteiden soveltamisena, jonka tavoitteena on kehittää tarkoituksellisia, luonnon toimintaa ja muotoja jäljitteleviä aluekokonaisuuksia, jotka tuottavat runsaasti ruokaa, kuituja ja energiaa paikallisiin tarpeisiin. Kyseessä ei siis ole pelkästään puutarhanhoitomenetelmä, vaan keino suunnitella, perustaa, hoitaa ja kehittää yksilöiden, kotien ja yhteisöjen pyrkimyksiä luoda kestävämpiä tulevaisuuksia.

Permakulttuuriperiaatteita voi siis soveltaa myös muuhun kuin ruoantuotantoon; koulutukseen, kulttuuriin, keholliseen ja henkiseen hyvinvointiin, rahoitukseen ja talouteen, maa-alueiden hoitoon ja yhteisöorganisointiin.

Holmgren uskoo, että mikäli näillä kaikilla sektoreilla sovellettaisiin permakulttuuriperiaatteita paikallisiin oloihin soveltuvin tavoin, se aikaansaisi uusia, kestäviä kulttuureita. Holmgren määrittelee kestävän kulttuurin sellaiseksi, joka kykenee uusiutumaan sukupolvesta toiseen niin, että se mahdollistaa ihmistarpeiden täyttymisen ilman väistämätöntä romahdusta. Tällaisten kulttuurien luominen vaatii ylisukupolvista, jatkuvaa sopeutumista muuttuviin, resurssiniukempiin oloihin.

Staattisen kestävyyden sijaan, tai lisäksi, Holmgren painottaa mukautumiskykyisyyttä nopeasti muuttuviin oloihin, resilienssiä, sinnikkyyttä.