Sinnikästä tuotantoa

Väikkäriä permakulttuurista, ruoantuotannosta ja energiasta


Jätä kommentti

Opintojen eteneminen – syksy 2013

Kesän ja syksyn aikana olen opiskellut maataloustieteitä, päivittänyt tutkimussuunnitelmaani ja valmistellut ensimmäistä artikkeliani. Itsenäisen tutkijan työ on ollut välillä haastavaa. Erityisesti työyhteisön puute on välillä harmittanut. Vaikka kirjastoissa lukemista ja kirjoittamista voikin rytmittää ystävien kanssa kahvittelulla, olisi samoja aihetta pohtivien seura välillä tarpeen. Voisi pallotella ideoita ja kuulla muiden ideoita omiin keloihin. Yritämme nyt koota aihepiiristä kiinnostuneiden tutkijoiden porukkaa yhteisen tutkimushankkeen suojiin. Siitä lisää myöhemmin kunhan saamme rahoitushakemukset läpi. Sormet ristiin.

 

 

Mainokset


Jätä kommentti

Luentotehtävä: Luomutuotteiden jatkojalostus

Mieti erilaisia jatkojalostusprosesseja, joita elintarviketeollisuus käyttää. Onko niissä mielestäsi prosesseja, jotka eivät sovellu luomutuotteiden valmistukseen? Perustele vastauksesi yhden prosessin esimerkkinä.

Luomutuotteet poikkeavat tavanomaisista tuotteista monin tavoin. Jatkojalostuksen osalta erot keskittyvät lähinnä seuraaviin: tuotantosäännöt, koostumus, tuotteiden kerääminen, pakkaaminen ja kuljettaminen, varastointi ja merkinnät. Koko tuotantoprosessia valvotaan tarkasti ja siitä tulee pitää kirjanpitoa (Evira 2009).

EU:n luomusäädökset säätelevät koostumusta niin, että ne vaativat vähintään 95% luomuraaka-ainekoostumusta, rajoittavat lisäaineiden, aromiaineiden ja säilöntäaineiden käyttöä, sekä kieltävät muuntogeenisten raaka-aineiden, väriaineiden, sekä keinotekoisten makeutusaineiden käytön. Prosessoinnin osalta EU säädös on salliva verrattuna kolmannen osapuolen valvomiin vapaaehtoisiin luomustandardeihin. EU sallii kaikki muut prosessointi tavat paitsi ionisoivan säteilytyksen (EU 2007, Särkkä-Tirkkonen 2013). Luomutuotteiden logistiikkaketju on myös säädelty. Raaka-aineet ja tuotteet tulee pitää tiukasti erillään tavanomaisista tuotteista tuotantoketjun joka vaiheessa (Evira 2009).

Miten luomusäädökset näkyvät luomuleivän tuotannossa? Leivän raaka-aineiden tulee täyttää luomusäädöksen ehdot. Jauhojen tulee olla luonnonmukaisesti viljeltyjä. Mikäli leivonnassa käytetään maitoa tai piimä, tulee senkin olla luomua. EU säädös edellyttää samoin, että myös hiiva on luonnonmukaisella kasvualustalla tuotettua. Leivinjauheen sijaan tulee käyttää soodaa (natriumkarbonaatti) tai hirvensarvensuolaa (ammoniumkarbonaatti). Mausteista ovat sallittuja meri- ja vuorisuola, sekä luomumausteet. Joitain tavanomaisia mausteitakin voi käyttää kunhan ne eivät ole säteilytettyjä. Muita sallitun tavanomaisten raaka-aineiden viiden prosentin osuuden sisään laskettavia raaka-aineita ovat sokeri ja hunaja, rypsiöljy, gluteeni ja seesaminsiemenet (EU 2007, Leipätiedotus 2013a, Leipätiedotus 2013b, Kehittyvaelintarvike.fi 2013).

Raaka-aineiden kuljetuksessa luomu ja tavanomainen eivät saa sekoittua. Luomu tulee merkitä selkeästi tavanomaisista erottuvaksi ja pitää suljetuissa astioissa. Valmistusprosessia koskevat tiukat erillään pitovaatimukset saattavat olla keskeinen este luomun yleistymiselle elintarviketeollisuudessa. Mikäli toimija valmistaa luomua ja tavanomaisia tuotteita, hänen tulee pitää prosessit toisistaan erillään ajallisesti tai paikallisesti. Käytännössä tätä voi olla vaikea toteuttaa ilman lisätuotantolinjoja (Evira 2009).

Luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden tuotanto vaatii todellista sisua ottaen huomioon siihen liittyvän säädösviidakon, raportointimäärän ja tiukan valvonnan. Tuntuukin siltä, että mikäli yhteiskunnan hallinto todella haluaisi edistää ympäristön kannalta vastuullisempaa elintarviketuotantoa, niin tehokkain keino siihen olisi siirtää tuotannon raportointitaakka niille jotka eivät halua toimia vastuullisesti, eli tavanomaiselle tuotannolle.

Lähteet:

EU. 2007. NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 834/2007.

Evira. 2009. Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 3 Elintarvikkeet.

Kehittyvaelintarvike.fi. 2013. 6 Luomuelintarvikkeiden valmistus- ja lisäaineet.

Leipätiedotus. 2013a. 5 LEIVÄN TUOTANTO-powerpoint-esitys

Leipätiedotus. 2013b. Luomuleipä.

Särkkä-Tirkkonen. 2013. Luentoesitys.


Jätä kommentti

Luentotehtävä: Vertaile luonnonmukaista ja tavanomaista tuotantoa ravinteiden kierrätyksen kannalta

Luentotehtävä: Mikä merkitys ravinteiden kierrätyksellä on maataloudessa? Mistä ravinteet tulevat ja mihin ne päätyvät? Vertaile luonnonmukaista ja tavanomaista tuotantoa ravinteiden kierrätyksen kannalta.

Maataloussysteemien ravinteidensaanti nojaa toisaalta kallioperän rapautumisesta syntyviin ravinteisiin, että ilmakehän typpeen (MAA200-kurssi, MAAT201-kurssi). Kallioperäperäiset ravinteet ovat jakautuneet alueellisesti eri lailla riippuen maaperän syntyhistoriasta. Suomessa Kaakkois-Suomen ravinteikkaat, lajittuneet savimaat ovat erityisen tärkeitä maataloudelle (MAA200).

Hyvin suunnitellulla viljely- ja ravinnekierrolla voidaan minimoida ulkoisten tuotantopanosten tarve: syväjuuriset kasvit nostavat ravinteita syvemmältä maasta kuohkeuttaen samalla viljelymaata, ja typensitojakasvit sitovat typpeä ilmakehästä. Myös hyväkuntoinen humus on tärkeää kasvien typensaannille. Mikäli maataloussysteemin ravinnekierto ei ole kunnossa, eli suljettu, joudutaan viljelyssä turvautumaan ulkoisiin ravinnepanoksiin, kuten energiaintensiiviseen keinotyppeen ja kaivannaisperäisiin rajallisiin ravinteisiin. Tällainen avoin systeemi on äärimmäisen tuhlaileva, sillä se vaatii suuria määriä ostettuja ravinteita ja energiaa tuottaakseen satoa ja runsaat määrät jätettä.

Maataloussysteemeitä tulisikin kehittää vastaamaan enemmän luonnon ekosysteemeitä, jotka tulevat toimeen ilman ulkoisia panoksia. Maataloussysteemit ovat pitkälti avoimen tai lähes suljetun systeemin kaltaisia. Typpeä menetetään vesistöjä kuormittavan huuhtoutumisen kautta. Suuria määriä typpeä katoaa systeemeistä myös lannan varastotappion ja lopputuotteiden, kuten ruoan, kautta. Fosforimenetykset johtuvat pääasiassa siitä, että pelloille ei palauteta rehun sitomaa fosforia lantana.

Tärkeimmän kasviravinteen eli typen kiertoa kyettäisiin tehostamaan välttämällä ravinnehuuhtoumia pellosta, tehostamalla rehukasviperäisten ravinteiden kiertoa yhdistämällä kasvin- ja eläintuotanto, ja käyttämällä lanta hyväksi kasvintuotannossa, sekä minimoimalla ihmisperäiset ravinnetappiot yhdyskuntalietteen hyväksikäytöllä viljelyssä. Fosfori- ja kaliumtappioita kyettäisiin vähentämään merkittävästi jo pelkän lannan käytön avulla.

Luomuviljelyssä on tehty parannuksia ravinnekierron korjaamiseksi verrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Luomussa on tavoitteena mahdollisimman tehokas luonnon omien kiertokulkujen mukailu. Ravinnehuuhtoumia minimoidaan esi- ja aluskasveilla sekä pitämällä maan rakenne ja humuspitoisuus hyvänä. Viljelykierrolla kyetään tehostamaan saatavilla olevien ravinteiden käyttöä. Typensitojat varastoivat typpeä juuristoonsa ja apilaa voidaan käyttää myös viherlannoitteena. Pyydyskasvit nappaavat maan syvemmistä osista lisää ravinteita ja vapauttavat ne joko viherlannoitteena tai kompostoituina viljelymulta kerrokseen. Kasvin- ja eläintuotannon yhdistäminen mahdollistaa luomussa tehokkaan lannan käytön.

Luomu- ja tavanomainen tuotanto menettävät kuitenkin yhä ravinteita lopputuotteittensa muodossa. Yhdyskuntalietteen ja elintarviketeollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen viljelyssä parantaisi molempien systeemien ravinnekiertoa.

Lähteet:
Maa200-kurssi. 2013. Maaperätieteen perusteet.
MAAT201-KURSSI, Kivelä. 2013. Luomuravinnekierto-esitys


Jätä kommentti

Luentotehtävä: Arvioi luomulihantuotantoa ympäristöproblematiikan tutkijan silmin

Alkukevät on kulunut Maaperätieteen perusteet ja Luonnonmukaisen maatalouden johdantokursseilla. Kurssit ja niiden oheislukemisto ovat auttaneet minua palauttamaan mieleen aiempaa opittua ja sisäistämään maataloustieteiden perusteita. Harmittanut, että lukeminen vie niin paljon aikaa. Olisi kauhea halu ahmia uutta tietoa nopeammin. Hiljaa hyvä tulee.

Kurssit ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa yllättävän työteliäiksi. Enää ei riitä, että opettelee asiat tenttiin, vaan kurssien aikana tulee rustata kaikenaikaa luentotehtäviä ja kotitenttejä. Nämä toki tehostavat opiskelua mutta vievät turkasesti aikaa muulta opiskelulta – kuten väikkärin funtsimiselta.

Julkaisen muutaman luomukurssin luentotehtävän ihmeteltäväksenne. Aloitetaan eläinteollisuuden pohtimisella.

Tehtävä: Mitä mieltä olet luomukotieläintuotannon tuotantotavoista? Pohdi luomukotieläintuotannon mielekkyyttä ympäristöproblematiikan tutkijan näkökulmasta.

Luomusäädöksien avulla pyritään takaamaan, että luomun minimivaateet toteutuvat. Eläintuotannossa säädökset keskittyvät pääasiassa eläinten hoitoon ja kasvuolosuhteisiin, sekä rehun alkuperään ja laatuun.

Luomulla on, esimerkiksi Prismavierailulla esiin tulleiden kyselytulosten mukaan, korkea arvostus kuluttajien parissa. He uskovat, että luomun reunaehdot ovat tiukat. Kuluttajat kokevat, että luomutuotanto parantaa erityisesti ruoan makua ja eläinten hyvinvointia (Nuutila 2011). Säädösten perusteella suurin ero tavanomaisen ja luomutuotannon välillä tuntuu kuitenkin olevan rehun alkuperä- ja laatuvaatimukset, jotka toki limittyvät eläinten hyvinvointiinkin.

Luentoesitysten perusteella suurimmat erot eläinten hoidossa tavanomaisen ja luomun välillä tuntuivat yllättävän pieniltä, vain eläinten kytkykielto, pidempi laidunnuskausi ja ikkunapinta-alan määrä erosivat merkittävästi tavanomaisesta. Esimerkiksi minimitilavaatimukset ovat hyvin samankaltaiset tavanomaisessa ja luomussa (Nuutila 2011). Samoin vaatimus, nautojen elintoiminnoille haitallisesta, liiallisesta väkirehun käytöstä tuntui marginaaliselta erolta kun tavanomaisessa tuotannossa rehusta 46% on väkirehua ja luomussa 35%.

Luomunaudantuotannon pääedut tuntuvat painottuvan eläinten hyvinvoinnin sijaan ravinteiden kierrättämiseen, tilan tuotannon monipuolistumiseen ja maaperän hoitoon, sekä välillisesti maaseutuyhteisön yhteistyön kehittymiseen. Vaatimus omien rehujen tuottamisesta ehkäisee tehokkaasti eläin- ja kasvintuotannon eriytymisen ja ylläpitää näin tehokasta ravinteiden kiertoa tilan sisällä. Vaatimus luomurehusta taas kannustaa monipuolistamaan tilan viljelykiertoa ja viljelykasvien monimuotoisuutta, mikä ylläpitää mm. tilan maaperän kuntoa.

Siipikarjan- ja siankasvatuksessa tilakohtaisen rehutuotannon tuotantosysteemin kiertoja sulkeva etu ei toteudu. Puutetta perusteltaneen ruokinnan vaatiman valkuaisrehun korkeammalla määrällä ja sen kotimaisuusasteen pienuudella (WWF/Kiianmaa 2010). Ympäristön kannalta perustelu ei ole pätevä, vaan tuotantomäärä tulisi suhteuttaa saatavilla oleviin resursseihin. Sian ja broilerin lihaa tuotetaan siis Suomessa ympäristön kannalta liikaa. Erääksi keskeiseksi ongelmaksi nousee myös soijarehun suuret kielteiset ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset tuotantomaissa (WWF/Kiianmaa 2010).

Luomulla on kiistatta etuja eläinten hyvinvoinnin ja ruokinnankin kannalta. Mielestäni sen edut painottuvat kuitenkin nautojen kasvatukseen ja sen kautta tuotantorakenteen kehittämiseen, eivät niinkään eläinten hyvinvointiin, vaikka kuluttajat näin uskovat. Kun luomun käytännöt ovat yleistymässä myös tavanomaisessa tuotannossa, herää kysymys onko kuluttajille tarjottu kuva oikea, ja tulisiko luomusäädökset tuoda yleisiksi säädöksiksi tavanomaiseen nautojen kasvatukseen ja kehittää luomua yhä paremmaksi.

Lähteet

Nuutila, J. 2011. Liitemateriaali Nuutilan luentoihin.

WWF Suomi/Kiianmaa, S. 2010. Sademetsää lihatiskillä – Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset.


Jätä kommentti

Suunnittelu tuottaa satoa

Tapasin tulevan proffani melko tarkkaan vuosi sitten. Kävin esittelemässä ensimmäisiä ideoitani siitä miksi olisi niin tärkeää tutkia permakulttuuria. Joululoma meni tutkimuksen taustatietoihin tutustuessa, eli energia- ja ilmastoartikkeleita kahlatessa.

Olen sittemmin tavannut useita asiaa tuntevia henkilöitä ja rakentanut pikku hiljaa tutkimussuunnitelmaa. Siinä ohessa minut hyväksyttiin Helsingin Yliopistoon Kasvintuotantotieteen laitokselle jatko-opiskelijaksi. Kesällä sain puserrettua tutkimussuunnitelman sellaiseen kuosiin, että kykenin osallistumaan syksyn apurahakierroksiin.

Viime viikolla sain satoa. Koulutusrahasto kustantaa ansiosidonnaiset ensimmäisen puolentoista vuoden ajaksi. Mahtavaa!

Tammikuussa pääsen vihdoin tosi toimiin ja alan asettelemaan alla olevia tutkimussuunnitelman avainsanoja oikeaan järjestykseen. Miltäköhän luennoilla istuskelu tuntuu seitsemän vuoden tauon jälkeen?

Wordle: Untitled